Kilpirauhasen vajaatoiminnasta

(HUOM! Minulla ei ole diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta koska oireeni viittaavat niin vahvasti kilpirauhashormonien toimintahäiriöön, käytän sitä nimikettä kuvaamaan oirevyyhtiäni. Muistathan kuitenkin olla kriittinen tekstejäni lukiessasi, koska osa tiedoistani perustuu ei-vielä-tieteellisesti-oikeaksi todistettuun tietoon.)

Täältä löytyy Marraskuussa kirjoittamani postaus kilpirauhasasioihin liittyen.

Vuoden vaihteessa, edellisen kilppariin liittyvän kirjoitukseni jälkeen, aloin olemaan psyykkisesti niin lopussa, että aloin itsekin kallistumaan siihen suuntaan, että ongelmieni ydinlähde on tosiaan mieleni ja kaikki fyysiset oireeni ovat masennuksen psykosomaattisia oireita. Lisäksi olin miettinyt syy-seuraus -suhteita omalle voinnilleni jo niin pitkään, että väsähdin edes ajattelemaan koko asiaa ja terveydenhuollon kautta minua kehotettiinkin vaan luottamaan terapiaprosessiin ja olemaan stressaamatta omaa vointiani.

Se oli huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty: Lamaavan väsymyksen aiheuttaman toimintakyvyttömyyden myötä sitä on nimittäin tullut vietettyä aika monia tunteja yksin oman päänsä sisällä. Koska väsymystäni on jatkunut jo niin pitkään, välillä mieleeni on hiipinyt ajatus, että mitä jos tulen olemaan tällainen zombi koko loppuelämäni? Etten jaksa enää koskaan tehdä muuta kuin nukkua. Sellaista elämää en halua elää. Ei kukaan halua.

Tällaisissa tilanteissa olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että ne ovat vain ajatuksia, eivät faktoja. Vaikka välillä tuntuu, ettei toivoa enää ole, se ei ole totta. Uskon, että minulla on tälle maailmalle vielä niin paljon annettavaa, etten hevillä suostu luovuttamaan.

Niinpä kevät hujahti masennuksen hoitoon keskittyen, eli lähinnä terapiassa  käyden ja psykiatrin kehotuksesta väkisin itseäni aktivoiden. Ystävien näkeminen ja muu kiva tekeminen luonnollisesti tuottivat iloa elämääni, mutta väsymystilaani se ei parantanut laisinkaan, päinvastoin. Myöskin kognitiiviset toimintoni kuten muisti, ajattelu ja keskittymiskyky toimivat edelleen hyvin takkuisesti. Unohtelen kesken lauseen mistä olin puhumassa, ajatteluni tuntuu olevan kuin suossa juoksua, eikä bloginkaan kirjoittaminen ole useista yrityksistä huolimatta oikein onnistunut (varsinkin kun tähän lisätään vaativuuteni omaa toimintaani kohtaan).

Kuulosteltua itseäni useamman kuukauden ja juteltuani muutaman kilpirauhasongelmaisen kanssa, olen tullut jälleen siihen lopputulokseen, ettei masennus ole primääriongelmani, vaan seurausta fyysisistä oireistani: väsymyksestä ja voimattomuudesta elää normaalia elämää. Oireeni viittaavat hyvin vahvasti kilpirauhashormonien toimintahäiriöön ja siksi olenkin jatkanut asian selvittelyä, siitäkin huolimatta, että minua hoitaneiden lääkäreiden mielestä olen "vain" masentunut.

Mieli on pitkästä aikaa toiveikas. Raportoin asiasta lisää tulevan syksyn aikana, joten kilppariasioista kiinnostuneet: Stay tuned! :)