Uupumus ja mielenterveys

Mitä uupumus on?

"Avainsanat: väsymys, voimattomuus

• Tavallisesti uupumus on seurausta voimakkaasta henkisestä tai fyysisestä rasituksesta. Se on terve kehon reaktio joka viestii ihmiselle levon tarpeesta. Uupumus yleensä poistuu lepäämällä, kehon ja mielen palautuessa.
• Jos uupumuksen tunne pitkittyy, on se todennäköisesti merkki levon ja rasituksen epätasapainosta. Tällöin kannattaa tarkastella, löytyykö arjesta työn ja vapaa-ajan tekemisten vastapainoksi riittävä määrä lepoa.
• Pitkään jatkunut uupumus voi olla esimerkiksi masennuksen oire. Tällöin tunne ei tyypillisesti poistu lepoa lisäämällä. Masennuksen asianmukainen hoito auttaa yleensä myös uupumuksen tunteeseen. Myös työuupumukseen liittyy kokonaisvaltaista ja jatkuvaa väsymystä, joka ei lievity vapaa-aikana."  lähde

Itse olen kokenut uupumuksen todella syvänä psyykkisenä ja fyysisenä väsymyksenä ja voimattomuutena, joka vie toimintakyvyn ja tekee arjesta selviytymisestä todella raskasta. Ei jaksaisi siivota, laittaa ruokaa, käydä töissä, harrastaa liikuntaa, saati olla sosiaalinen. Tekisi mieli vain laittaa elämä paussille ja pysytellä vällyjen välissä niin pitkään, kunnes kaikki on taas niin kuin ennen. Itse etsin pitkään syytä omaan oireiluuni vain fyysisistä kuormitustekijöistä, kuten ruokavaliosta, unesta ja liikunnasta ja pyrin kaikilla näillä osa-alueilla täydellisyyteen. Sittemmin olen tajunnut, että tämä virheettömyyden ja täydellisyyden tavoittelu on ongelma itsessään.

Se on hassua, että vasta näin jälkikäteen tajuaa kuinka pitkään oikeastaan on elänyt elämää puolitehoisena. Ettei uupumustila ole puhjennut yhdessä yössä tai kuukaudessa, vaan sitä on tullut valmisteltu itse asiassa jo useamman vuoden ajan. Saan olla kiitollinen, että heräsin tilanteeseen tässä vaiheessa, enkä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä. Valitettavasti on olemassa liian monia, joille on käynyt huonommin.

Puhun "uupumustilasta", koska mun mielestä se kuvaa parhaiten mistä on kysymys. Varsinaista lääkärin antamaa diagnoosia mulla ei ole, mutta vuosien varrella on puhuttu mm. ylikunnosta, epätyypillisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, työuupumuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä ja nyt viimeisimpänä keskivaikeasta masennuksesta. Itselleni tärkeintä on, asianmukaisen avun saamisen lisäksi, saada näkymättömälle oireilulle nimitys.  Se auttaa selittämään kanssaihmisille, miksi arki, työ ja sosiaalinen kanssakäyminen eivät suju ihan normaaliin tapaan. Toisaalta, samalla se myös antaa mahdollisuuden olla armollinen itselleen, kun tietää, ettei kyse olekaan siitä, että olisi laiska ja saamaton ihminen. Oikeastaan ongelma on siinä, että on vaatinut itseltään liikaa ja liian pitkään.


Mitä masennus on?

"Masennustila on useista eri oireista koostuva häiriö, joista yksi on masentunut mieliala. Suru tai masentunut mieliala ovat normaaleja reaktiota menetykseen. Kun mukana on tiettyjä muita oireita, ja kun oireet jatkuvat riittävän kauan, kyseessä on masennustila.

Masennustilalle tyypillisiä oireita ovat masentuneen mielialan ohella esiintyvät mielihyväntunteiden voimakas lasku, yleensä kiinnostuksen häviäminen asioista, keskittymiskyvyttömyys, päättämättömyys, muistivaikeudet, alemmuuden ja arvottomuuden tunteet, korostuneet syyllisyydentunteet, toivottomuuden tunteet, ajatusten keskittyminen kuolemaan ja itsetuhoon, univaikeudet, ruokahaluttomuus ja henkinen ja fyysinen hidastuminen tai kiihtymys. Kaikilla masennustilasta kärsivillä ei esiinny kaikkia ylläkuvattuja oireita, mutta masennustilan diagnoosi edellyttää usean oireen samanaikaista esiintymistä yli kahden viikon ajan.

Joskus masennustilaan voi myös liittyä liikaunisuutta ja ruokahalun lisääntyminen. Mikäli masennustila on hyvin vaikea-asteinen, voi myös todellisuudentaju häiriintyä, mikä yleensä ilmenee erilaisina sisällöltään voimakkaan synkkinä harhaluuloina. Epämääräiset ruumiilliset kiputilat ja vaivat joille ei ole fyysistä syytä ovat tavallisia.

Masennustila muuttaa ihmisen suhdetta ympäristöönsä: masentunut lamaantuu ja eristäytyy normaaleista elämänkuvioistaan. Useimmiten masennus haittaa ihmissuhteita, perhe-elämää ja työntekoa. Vakavasti masentunut tarvitsee lääketieteellistä apua." lähde



Muutamia viikkoja sitten jäin kahden viikon sairaslomalle, uupumusoireitteni vuoksi. Yllätyksekseni kävikin niin, että kaikki mielen ongelmat, joita olin tiedostamattani paennut kaikkeen touhuamiseen, iskivät päälle aika voimalla. Heti sairasloman jälkeen töihin palatessani, olin aika ymmälläni, koska minusta tuntui, ettei olotilani juuri ollut muuttunut. Palasin kuitenkin töihin tekemään vähän lyhyempää työpäivää ja aloin opetella olemaan armollisempi itselleni. Pikkuhiljaa olotila on alkanut kääntymään parempaan päin.

Eräälle kaverille selitin omaa oireiluani aikaisemmin tänään seuraavasti:

"Se masennus on semmosta vuoristorataa. Välillä on tosi hyviä päiviä ja hetkiä, ja välillä vaikeita. Eniten se on semmosta syvää psyykkistä ja fyysistä väsymystä ja voimattomuutta. Arjenhallinta on surkeaa eikä enää kiinnosta tehdä asioita joista normaalisti nauttii. Pahinta on yleensä silloin kun joutuu pysähtymään ja on yksin ajatustensa kanssa. Ne ajatukset on välillä niin hirveitä, et tuntuu ettei jaksa enää, kunnes tulee taas hyvä päivä ja muistaa miks elämä on elämisen arvoista.

Ja se ei yleensä päälle päin näykään, paitsi sotkuisena kotina ja epäterveellisenä syömisenä kun ruoka ei muuten tahdo maistua."

Itselleni hämmentävintä on ollut omien ajatusten kontrolloimattomuus. Pidän itseäni aika optimistisena ja ratkaisukeskeisenä ihmisenä ja pyrin keskittymään elämässäni positiivisiin asioihin. Sairasteluni myötä, päässäni on kuitenkin pyörinyt ajatuksia, joita en tunnista omikseni.Vaikeimpina hetkinä olen tukeutunut tähän pinterestissä vastaan tulleeseen ajatukseen:

"Do not believe all the things you tell yourself late at night / when you're tired."

Ja toinen asia: "It's okay, not to be okay." Saa olla surullinen ja saa itkeä jos itkettää. Mä oon itkenyt viimeisen vuoden aikana ehkä enemmän kuin koskaan, ja se on ihan ok. Ei se tee musta yhtään sen heikompaa tai huonompaa ihmistä, päinvastoin. Tällaisista soista kun nostaa itsensä ylös niin, sitä nousee vahvempana kuin koskaan ja taas kokemuksia rikkaampana. Kokemuksia ne on ikävämmätkin kokemukset.

Samuli Putrokin sanoo:

"Ja vaikka hetki on raskas ja vaikea
Se on elettävä huolella
--
Ja vaikka hetki on hauras ja kaipaava
Se on elettävä huolella
--
Ja vaikka hetki on uskoa raastavaa
Se on elettävä huolella
--
Ja vaikka hetki on traumasta kankea
Se on elettävä huolella"

Samuli Putro - On elettävä huolella

Voimahaleja ja tsemppiä syvien vesien sukeltelijoille! Vielä koittaa parempi päivä, vaikkei juuri nyt siltä tuntuisikaan! <3

Lukemista ja lähteitä:

Mielenterveys ja kilpirauhasen vajaatoiminta
Mielenterveystalo.fi - Uupumus
Mielenterveystalo.fi - Masennus

Krooninen stressi johti kilpirauhasongelmiin

Koen tosi tärkeäksi asiaksi kirjoittaa tästä aiheesta.

Ensinnäkin siksi, että tiedän tismalleen miltä tuntuu, kun ihmiset eivät ymmärrä että olet sairas, koska ulospäin näytät täysin terveeltä. Mä tiedän miltä se tuntuu kun koko ajan väsyttää ja on tosi uupunut olo. Kaverit heittää läppää, että oot vaihtolämpöinen, koska sulla on lähes aina kylmä, mutta kuumuuttakaan et oikein voi sietää. Kavereiden, tai kenenkään muun näkeminen ei enää kiinnosta. Oikeastaan yhtään mikään ei enää kiinnosta. Oma persoona katoaa kokonaan, ajatus ei kulje ja lähimuisti surkastuu. Kaikki alkaa masentaa ja eräänä iltana huomaat itkeväsi sängyssäsi ja miettiväsi niin synkkiä ajatuksia, ettet enää tunnista niitä omiksesi.

Toisekseen siksi, että mä oikeesti pelkään, että omassakin lähipiirissäni on ihmisiä jotka on niin tottuneita siihen puolizombeina elämiseen, etteivät enää edes muista miltä tuntuu kun on energiaa. Kuulen valehtelematta joka päivä jonkun ihmisen valittavan sitä, kuinka väsyttää. Ei oikeesti.. Mä en suostu tyytymään siihen, että väsymys on normaali olotila, enkä halua, että kukaan muukaan siihen tyytyy. Elämä voi tuntua niin paljon paremmaltakin!

Ja nyt siihen päivän polttavaan aiheeseen: Stressiin!

Sanalla stressi, mä tarkoitan kaikkia niitä fyysisiä ja psyykkisiä tekijöitä, jotka kuormittaa elimistöä niin hyvässä kuin pahassa.

Esimerkkejä fyysisistä stressitekijöistä:

- Liian vähäinen tai liiallinen liikuntaa
- Liian vähäinen tai -huonolaatuinen uni/lepo
- Liiallinen, liian vähäinen tai huonolaatuinen ravinto
- Tiedostamaton ruoka-aineallergia tai -yliherkkyys
- Kemikaalit: alkoholi, tupakka, lääkkeet.. jne.
- Homeelle altistuminen
- Fyysinen työ

Esimerkkejä psyykkisistä stressitekijöitä:

- Tunnelukot ja niiden vaikutus sosiaaliseen- ja tunne-elämään
- Yksinäisyys tai huonolaatuiset ihmissuhteet
- Huoli rahasta, läheisistä, parisuhteesta tai terveydestä
- Negatiivinen suhde omaan itseen
- Ajatustyö (esim. opiskelu, toimistotyö.. jne.)
- Riippuvuudet

Huomionarvoista on se, että mikään ylläolevista ei yleensä aiheuta ihmiselle haittaa pienissä määrissä, lyhytaikaisesti. Ongelmia alkaa tulemaan siinä vaiheessa, kun stressikuorma kroonistuu. Kroonisella stressillä tarkoitan pitkään (kuukausia-vuosia) jatkunutta fyysistä ja psyykkistä kuormitusta ilman riittävää lepoa ja palautumista.

Tämän hetkisillä tiedoillani, uskon kroonisen stressin olevan pääsyy siihen, että olen itse nyt siinä jamassa kuin parhaillani olen. Olen yksinkertaisesti ylikuormittanut elimistöäni liian pitkään, ilman riittäviä taukoja.

Kortisoli ja kilpirauhashormonitasojani mitattiin noin puolitoistavuotta sitten funktionaalisen ravitsemusasiantuntijan suosituksesta ja tulokset olivat silloin tämän näköiset:

Kortisolia kutsutaan stressihormoniksi. Korkeat kortisolitasoni kertovat siis korkeasta stressistä. Ja nämä tulokset tulivat siis tilanteessa, jossa olin jo karsinut kuormitustekijöitä (mm. raskaan liikunnan) useamman viikon ajalta, koska olin niin väsynyt ja uupunut. Minulta kysyttäessä, vastasin, etten koe olevani stressaantunut.

Myös kilpirauhashormonejani (T3-V, rT3, TSH ja T4-V) mitattiin tuolloin ja ne osoittivat erimielisyyksiä lääkäreiden keskuudessa herättäneen epätyypillisen kilpirauhasen vajaatoiminnan (puhutaan myös rT3 dominanssista ja kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminnasta). Hyvin yksinkertaisesti selitettynä siis, elimistössäni on liian vähän aktiivista T3 hormonia suhteessa jarruttavaan rT3 hormoniin. Minulle kerrottiin, että suhdeluvun tulisi olla >20, mutta 30-40 olisi hyvä luku. Minulla suhdeluku oli 13,35.

Kiropraktikko Kristian Ekström kirjoittaa blogissaan stressin ja kilpirauhashormonien yhteydestä seuraavaa:

"Entä muuttaako stressi kilpirauhasen toimintaa?
Erilaiset stressorit saattavat vähentää vartalossa etenkin aktiivisen T3 määrää, mutta toisinaan myös T4 määrää ja samalla nostaa ei-aktiivisen rT3 määrää. Yhtenä syynä näihin muutoksiin saattaa olla tulehdustekijöiden nousu. Tulehduksellisuus voi myös joissakin tapauksissa laskea kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) määrää ja heikentää T4 kuljetusta kudoksiin. Useammin kuitenkin vain T3 saattaa olla alhaalla ja T4 ja TSH normaali rajoissa.
--
Muista! Erilaisten stressorien aiheuttamissa hormonimuutoksissa on ensiarvoisen tärkeää keskittyä muutoksen aiheuttaneen stressorin hallitsemiseen, eikä pelkästään lääkitä hormoniongelmaa." lähde

Käynnissä olevaan kilpirauhaskiistaan en tahdo tässä ottaa kantaa, mutta yhden asian tahdon kuitenkin sanoa: Minun kilpirauhasarvojani on tutkittu useita vuosia ja lääkäreiden mukaan ne ovat olleet optimaaliset, joten asialle ei ole tehty yhtään mitään. Vasta kun oireeni pahenivat elämääni selkeästi rajoittaviksi, lähdin itse hakemaan tietoa internetistä ja sitä kautta osasin hakeutua funktionaalisen lääketieteen pariin. Ja kun niin tein, en yhtäkkiä enää ollutkaan luulosairas ja tilanteelleni voitaisiin tehdä jotain. Jos tästä kaikesta olen siis jotain oppinut, niin sen, että omaa elimistöään tulee kuunnella. Labra-arvojen optimaalisuus ei aina kerro siitä, että kaikki on hyvin. Sinun hyvinvointisi paras asiantuntija, olet sinä itse. En minä, ei internet, eikä lääkärisi. Jos elimistösi kertoo sinulle, että kaikki ei ole hyvin, sitä kannattaa kuunnella. Ota vastuu omasta terveydestäsi ja etsi ratkaisut hyvään oloon niin kauan, että ne löytyvät! Niin minä aion tehdä. :)

Oma tilanteeni on tällä hetkellä se, että koitan rakentaa itselleni sopivaa ruokavaliota eliminoimalla elimistölleni sopimattomia ruoka-aineita ja käyttämällä mm. kilpirauhasta tukevia ravintolisiä. Harrastan maltillisesti liikuntaa omaa olotilaani kuunnellen ja teen hengitysharjoituksia päivittäin. Mieltäni treenaan mm. itseapu-kirjoja lukemalla. Tavoitteeni on saada itseni kuntoon ilman lääkehoitoa tai tarvittaessa väliaikaisella lääkehoidolla. Näistä tarkemmin tulevissa postauksissa!

Rokkia viikonloppuun kaikille! :)

Lähteet, inspiraatio ja lisätietoa:

Stressin määritelmä wikipediassa

6 oiretta - kilpirauhanen vai sittenkin stressi

Neljä syytä miksi emme huomaa stressiä

Biohakkerin podcast #19 kiropraktikko Kristian Ekström – Stressin biohakkerointi

Kaisan kilpirauhasseikkailu

T3 ja rT3 hormonit

Kakkostyypin kilpirauhasen vajaatoiminta

Be brave enough to tell your story

Moikka!

Mulla on missio.

Mä tahdon inspiroida ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin.

Elin itse parikymppiseksi saakka hyvin täyteläistä urheilijan elämää, kunnes pikkuhiljaa terveyteni alkoi rapistumaan. Nyt, 25 vuotiaana, olen heikommassa kunnossa kuin koskaan. Kehoni on niin uupunut, että joinakin päivinä sängyltä sohvalle siirtyminen on päiväni kohokohta. Itken lähes joka päivä, vailla mitään järkevää syytä. Elämästä on tullut selviytymistaistelua päivästä ja viikosta toiseen.

Mutta siihen tulee muutos. Mä olen päättänyt, että 30 vuotiaana mä olen kovemmassa kunnossa kuin koskaan! Ja siitä taipaleesta mä alan nyt kirjoittamaan julkista päiväkirjaa muutamastakin syystä:

1. Mä olen kova tyttö pohdiskelemaan asioita ja tykkään kirjoittamisesta. Kirjoittaminen auttaa mua selkiyttämään omia ajatuksiani ja jakamaan niitä eteenpäin.

2. Viime viikkoina mulla ei ole ollut energiaa kuin lähinnä nukkua ja käydä suoriutumassa työpäivästä. Kirjoittaminen on tällä hetkellä niitä harvoja juttuja, joihin mun keskittymiskyky ja energia lyhytaikaisesti riittää.

3. Haluan kaiken somessa hehkuttamisen vastapainoksi tuoda esiin realismia. Ehkä muistuttaa ihmisiä siitä, ettei kenenkään elämä oikeesti oo pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka siltä ulospäin näyttäiskin. Tarkoitukseni ei siis ole valittaa elämän kurjuutta, vaan kertoa rehellisesti kun on vaikeaa ja näyttää niin itselleni kuin muillekin, että kaikesta on mahdollista nousta. Kaikilla meillä on omat taistelumme käytävänämme, joista muut useimmiten eivät tiedä mitään.

4. Haluan muistaa sitten joskus ollessani taas terve, miltä tuntui olla sairas ja minkä matkan tein ollakseni taas iloinen, ja energinen oma itseni. Haluan muistaa olla kiitollinen siitä, että on energiaa elää.

5. Toivon, että tarinani antaisi jollekulle fiiliksen siitä, ettei tämä ole yksin ongelmansa kanssa. Oon itse saanut ymmärrystä omaan tilanteeseeni ja toivoa asioiden korjaantumiseen, luettuani ja kuultuani samassa tilanteessa olevien tarinoita. Uskon, ettei näistä asioista kuitenkaan koskaan kirjoiteta liikaa. Miksipä en siis kertoisi omaa stooriani?

6. Toivon, että tarinani auttaisi ymmärtämään paremmin ihmisiä, jotka ovat näkymättömästi ja/tai diagnosoimattomasti sairaita. Itselleni uupumusoireet ovat hetkittäin sammuttaneet elämänhalun kokonaan. Ne ovat muuttaneet mut ihmisenä sellaiseksi, jota en tunnista itsekseni. Pahimmalta on tuntunut se, että mua on pidetty luulosairaana ja asenneongelmaisena. Ei ole ymmärretty missä menee raja mun ja sairauden aiheuttamien oireiden välillä.

7. Toivon, että blogini lisää tietoutta siitä, mitkä asiat saattaa johtaa esim. uupumusoireisiin ja mitkä niistä tervehtymiseen, tai mieluiten tietenkin ennaltaehkäisyyn. 

Tästä se nyt lähtee. Matka kohti iloa, energiaa ja parempaa oloa!

Tervetuloa mukaan! :)