Uupumus ja mielenterveys

Mitä uupumus on?

"Avainsanat: väsymys, voimattomuus

• Tavallisesti uupumus on seurausta voimakkaasta henkisestä tai fyysisestä rasituksesta. Se on terve kehon reaktio joka viestii ihmiselle levon tarpeesta. Uupumus yleensä poistuu lepäämällä, kehon ja mielen palautuessa.
• Jos uupumuksen tunne pitkittyy, on se todennäköisesti merkki levon ja rasituksen epätasapainosta. Tällöin kannattaa tarkastella, löytyykö arjesta työn ja vapaa-ajan tekemisten vastapainoksi riittävä määrä lepoa.
• Pitkään jatkunut uupumus voi olla esimerkiksi masennuksen oire. Tällöin tunne ei tyypillisesti poistu lepoa lisäämällä. Masennuksen asianmukainen hoito auttaa yleensä myös uupumuksen tunteeseen. Myös työuupumukseen liittyy kokonaisvaltaista ja jatkuvaa väsymystä, joka ei lievity vapaa-aikana."  lähde

Itse olen kokenut uupumuksen todella syvänä psyykkisenä ja fyysisenä väsymyksenä ja voimattomuutena, joka vie toimintakyvyn ja tekee arjesta selviytymisestä todella raskasta. Ei jaksaisi siivota, laittaa ruokaa, käydä töissä, harrastaa liikuntaa, saati olla sosiaalinen. Tekisi mieli vain laittaa elämä paussille ja pysytellä vällyjen välissä niin pitkään, kunnes kaikki on taas niin kuin ennen. Itse etsin pitkään syytä omaan oireiluuni vain fyysisistä kuormitustekijöistä, kuten ruokavaliosta, unesta ja liikunnasta ja pyrin kaikilla näillä osa-alueilla täydellisyyteen. Sittemmin olen tajunnut, että tämä virheettömyyden ja täydellisyyden tavoittelu on ongelma itsessään.

Se on hassua, että vasta näin jälkikäteen tajuaa kuinka pitkään oikeastaan on elänyt elämää puolitehoisena. Ettei uupumustila ole puhjennut yhdessä yössä tai kuukaudessa, vaan sitä on tullut valmisteltu itse asiassa jo useamman vuoden ajan. Saan olla kiitollinen, että heräsin tilanteeseen tässä vaiheessa, enkä vasta sitten kun on jo liian myöhäistä. Valitettavasti on olemassa liian monia, joille on käynyt huonommin.

Puhun "uupumustilasta", koska mun mielestä se kuvaa parhaiten mistä on kysymys. Varsinaista lääkärin antamaa diagnoosia mulla ei ole, mutta vuosien varrella on puhuttu mm. ylikunnosta, epätyypillisestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, työuupumuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä ja nyt viimeisimpänä keskivaikeasta masennuksesta. Itselleni tärkeintä on, asianmukaisen avun saamisen lisäksi, saada näkymättömälle oireilulle nimitys.  Se auttaa selittämään kanssaihmisille, miksi arki, työ ja sosiaalinen kanssakäyminen eivät suju ihan normaaliin tapaan. Toisaalta, samalla se myös antaa mahdollisuuden olla armollinen itselleen, kun tietää, ettei kyse olekaan siitä, että olisi laiska ja saamaton ihminen. Oikeastaan ongelma on siinä, että on vaatinut itseltään liikaa ja liian pitkään.


Mitä masennus on?

"Masennustila on useista eri oireista koostuva häiriö, joista yksi on masentunut mieliala. Suru tai masentunut mieliala ovat normaaleja reaktiota menetykseen. Kun mukana on tiettyjä muita oireita, ja kun oireet jatkuvat riittävän kauan, kyseessä on masennustila.

Masennustilalle tyypillisiä oireita ovat masentuneen mielialan ohella esiintyvät mielihyväntunteiden voimakas lasku, yleensä kiinnostuksen häviäminen asioista, keskittymiskyvyttömyys, päättämättömyys, muistivaikeudet, alemmuuden ja arvottomuuden tunteet, korostuneet syyllisyydentunteet, toivottomuuden tunteet, ajatusten keskittyminen kuolemaan ja itsetuhoon, univaikeudet, ruokahaluttomuus ja henkinen ja fyysinen hidastuminen tai kiihtymys. Kaikilla masennustilasta kärsivillä ei esiinny kaikkia ylläkuvattuja oireita, mutta masennustilan diagnoosi edellyttää usean oireen samanaikaista esiintymistä yli kahden viikon ajan.

Joskus masennustilaan voi myös liittyä liikaunisuutta ja ruokahalun lisääntyminen. Mikäli masennustila on hyvin vaikea-asteinen, voi myös todellisuudentaju häiriintyä, mikä yleensä ilmenee erilaisina sisällöltään voimakkaan synkkinä harhaluuloina. Epämääräiset ruumiilliset kiputilat ja vaivat joille ei ole fyysistä syytä ovat tavallisia.

Masennustila muuttaa ihmisen suhdetta ympäristöönsä: masentunut lamaantuu ja eristäytyy normaaleista elämänkuvioistaan. Useimmiten masennus haittaa ihmissuhteita, perhe-elämää ja työntekoa. Vakavasti masentunut tarvitsee lääketieteellistä apua." lähde



Muutamia viikkoja sitten jäin kahden viikon sairaslomalle, uupumusoireitteni vuoksi. Yllätyksekseni kävikin niin, että kaikki mielen ongelmat, joita olin tiedostamattani paennut kaikkeen touhuamiseen, iskivät päälle aika voimalla. Heti sairasloman jälkeen töihin palatessani, olin aika ymmälläni, koska minusta tuntui, ettei olotilani juuri ollut muuttunut. Palasin kuitenkin töihin tekemään vähän lyhyempää työpäivää ja aloin opetella olemaan armollisempi itselleni. Pikkuhiljaa olotila on alkanut kääntymään parempaan päin.

Eräälle kaverille selitin omaa oireiluani aikaisemmin tänään seuraavasti:

"Se masennus on semmosta vuoristorataa. Välillä on tosi hyviä päiviä ja hetkiä, ja välillä vaikeita. Eniten se on semmosta syvää psyykkistä ja fyysistä väsymystä ja voimattomuutta. Arjenhallinta on surkeaa eikä enää kiinnosta tehdä asioita joista normaalisti nauttii. Pahinta on yleensä silloin kun joutuu pysähtymään ja on yksin ajatustensa kanssa. Ne ajatukset on välillä niin hirveitä, et tuntuu ettei jaksa enää, kunnes tulee taas hyvä päivä ja muistaa miks elämä on elämisen arvoista.

Ja se ei yleensä päälle päin näykään, paitsi sotkuisena kotina ja epäterveellisenä syömisenä kun ruoka ei muuten tahdo maistua."

Itselleni hämmentävintä on ollut omien ajatusten kontrolloimattomuus. Pidän itseäni aika optimistisena ja ratkaisukeskeisenä ihmisenä ja pyrin keskittymään elämässäni positiivisiin asioihin. Sairasteluni myötä, päässäni on kuitenkin pyörinyt ajatuksia, joita en tunnista omikseni.Vaikeimpina hetkinä olen tukeutunut tähän pinterestissä vastaan tulleeseen ajatukseen:

"Do not believe all the things you tell yourself late at night / when you're tired."

Ja toinen asia: "It's okay, not to be okay." Saa olla surullinen ja saa itkeä jos itkettää. Mä oon itkenyt viimeisen vuoden aikana ehkä enemmän kuin koskaan, ja se on ihan ok. Ei se tee musta yhtään sen heikompaa tai huonompaa ihmistä, päinvastoin. Tällaisista soista kun nostaa itsensä ylös niin, sitä nousee vahvempana kuin koskaan ja taas kokemuksia rikkaampana. Kokemuksia ne on ikävämmätkin kokemukset.

Samuli Putrokin sanoo:

"Ja vaikka hetki on raskas ja vaikea
Se on elettävä huolella
--
Ja vaikka hetki on hauras ja kaipaava
Se on elettävä huolella
--
Ja vaikka hetki on uskoa raastavaa
Se on elettävä huolella
--
Ja vaikka hetki on traumasta kankea
Se on elettävä huolella"

Samuli Putro - On elettävä huolella

Voimahaleja ja tsemppiä syvien vesien sukeltelijoille! Vielä koittaa parempi päivä, vaikkei juuri nyt siltä tuntuisikaan! <3

Lukemista ja lähteitä:

Mielenterveys ja kilpirauhasen vajaatoiminta
Mielenterveystalo.fi - Uupumus
Mielenterveystalo.fi - Masennus