Mutta minunkaltaiselleni muiden miellyttämiseen ja liialliseen kiltteyteen taipuvaiselle positiivisuuden korostamisessa vaarana on ansa johon itsekin olen kompastunut. Itse asiassa, tämä blogikin syntyi osaksi vastareaktiona omalle yltiöpositiivisuudelleni. Sille, että yksinkertaisesti väsähdin olemaan koko ajan niin v***n "positiivinen".
Kirjoitin positiivinen lainausmerkeissä, koska sillä kulissilla, mitä itse ylläpidin (ja toki ajaudun ylläpitämään toisinaan vieläkin), ei ole mitään tekemistä todellisen positiivisen ajattelun kanssa.
Katsokaas kun tällaiset minunkaltaiseni "liian kiltit", perfektionistit ovat kasvaessaan oppineet, että muille ei saa tuottaa pahaa mieltä ja omat negatiiviset tunteensa voi tunkea sinne minne aurinko ei paista. Jos joku sanoi minulle puoli vuotta sitten, että "Keskity positiivisiin asioihin!" niin minä kuulin oman filtterini läpi, että "Ei sulla ole oikeutta olla surullinen. Sullahan on kaikki hyvin! Olet huono, kun et osaa keskittyä positiivisiin asioihin".
Voi kun silloinen minä olisi voinut lukea tämän tekstin. Omien tunteidensa sivuuttaminen on kaukana positiivisesta ajattelusta. Se, että mieli on maassa, surettaa tai masentaa, ei tee ihmisestä sen huonompaa kuin muistakaan. Sitä paitsi, olen huomannut, että väsyneenä ja stressaantuneena mieli nostaa muutenkin negatiivisia ajatuksia herkemmin pintaan, mutta se on täysin inhimillistä. Positiivisen ajattelun tavoitteena ei ole estää meitä tuntemasta, tai huomioimasta realiteetteja, vaan näkemään asioiden valoisat puolet, ylläpitää toivoa ja saada meidät uskomaan mahdollisuuksiimme.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa pyrkiä keskittymään elämässä kiitollisuuteen ja myönteisiin asioihin, koska se ruokkii myönteisten asioiden saamista elämään. Mutta me, joilla on muutenkin tapana vähätellä itseämme, tunteitamme ja tarpeitamme, sekä pyrkiä jatkuvasti täyttämään muiden ihmisten tarpeita, on tärkeää muistaa, että on täysin inhimillistä ja oikeutettua tuntea ja ilmaista omia tunteitaan. Ei sillä ole merkitystä vaikka joskus eksyy ajattelemaan asioiden negatiivisia puolia, voin nimittäin kertoa salaisuuden: Kaikki meistä tekee niin.
Sillä on huomattavasti enemmän merkitystä mihin ajatuksiin päätämme keskittyä. Ja vaikka kävisikin niin, että huomaisi keskittyvänsä negatiivisiin asioihin, ei se tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Enemmän se kertoo siitä, millaiseen ajatteluun meitä on opetettu erilaisten auktoriteettien ja median taholta.
Pyrkikäämme siis keskittymään ajatuksiin, jotka tuottavat meille iloa, mutta ei sivuuteta tai tukahduteta ajatuksia, jotka nostavat esiin surua ja vihaa. Niitäkin on tärkeä kuunnella, koska ne yrittävät kertoa meille jotain.
