Viisas pikkusiskoni kysyi tätä minulta joskus ollessani yläasteikäinen. Siskoni on minua kolme vuotta nuorempi ja oli itse tuolloin ala-asteella. Terveisiä rakkaalle siukille, jos luet tätä! Olet todella viisas ja yksi elämäni tärkeimmistä tukipilareista! <3
Muistan ensimmäisen kerran valittaneeni väsymystäni lukion terveystarkastuksessa eli noin 8-9 vuotta sitten. Silloin lääkäri ohjeisti katsomaan vähemmän TV:tä iltaisin. Seuraavat muistot syvästä väsymyksestä muistan ammattikorkeakouluajoilta kun en meinannut pysyä tunneilla hereillä. Kuittasin väsymyksen syyksi liian vähäisen nukkumiseen, vaikka nukkuminen ei koskaan tuntunut täysin poistavan väsymystä. Opiskeluaikoinani sairastuin myös syömishäiriöön, jolla on varmasti myös osansa uupumuksen syntymisessä. Siitä tulossa oma postauksensa myöhemmin.
Työelämään siirryttyäni muistan väsymyskausia, jotka tulivat muutaman kuukauden välein, koko ajan pikkuhiljaa pahentuen. Muokkasin ruokavaliotani, treenitottumuksiani ja yritin parantaa unenlaatua ja -pituutta milloin milläkin konstein. Joka kerta keksiessäni uuden syyn väsymykselleni sain virtapiikin, joka vahvisti ajatustani siitä että ratkaisu oli löytynyt. Milloin se oli gluteenin, milloin maitotuotteiden pois jättäminen, milloin liian vähäinen hiilareiden saanti, milloin liian vähäiset yöunet... You name it! Psyykkiset syyt eivät tuolloin käyneet mielessänikään, koska mullahan oli kaikki elämässäni tosi hyvin!
Vuoden 2015 Maaliskuussa synttäreideni aikaan kyllästyin lopullisesti siihen, että löysin itseni tasaisin väliajoin uupumuksen partaalta. Koska en tiennyt oliko ongelmieni ydin psyykkiset ongelmat, jotka ovat muuttuneet fyysisiksi, vai fyysiset, jotka ovat muuttuneet psyykkisiksi, hankin ulkopuolista apua molempiin. Näin päädyin sekä funktionaalisen ravintoasiantuntijan, että psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle.
2015 kesällä kävin funktionaalisen ravintoasiantuntijan juttusilla. Funkkarilla teettämieni testien perusteella kilpirauhashormoneissani oli epätasapainoa. Testitulosten näkeminen oli minulle helpotus, koska T3 ja rT3 hormonien epätasapaino, oli selitys kilpirauhasen vajaatoiminnan oireilleni (palelu, alhainen ruumiinlämpö, väsymys.. jne). Funkkarini selitti minulle asian jotakuinkin näin:
"Sun kilpirauhanen näyttäis toimivan normaalisti, joten sulla ei ole varsinaisesti kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ongelma on kudostasolla, jossa kilpirauhasen varastohormoni T4:n pitäisi muuntua aktiiviseksi T3 hormoniksi, mutta sulla se muuntuu liikaa passiiviseksi rT3 hormoniksi syystä X. Tän takia, sulla on kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, vaikka itse kilpirauhanen toimii normaalisti."
Mutta mikä se syy X voisikaan olla? Kortisolilabran mukaan, joku/ jotkut asiat kuormitti mun elimistöä aika kovasti. Vielä tässäkin vaiheessa olin aivan varma, että syy on jossain ruokavaliossani. Laitettiin funkkarin ohjeistuksella ravintolisäasiani viimeisen päälle kuntoon ja jäätiin odottamaan piristymistä. Sellainen jälleen tulikin, mutta valitettavasti vain hetkellisesti.
Koska terveyskeskuksessa olivat menneet paperit sekaisin, pääsin ensimmäistä kertaa psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille vasta 2015 uuden vuoden aattona. Tämän jälkeen kävin juttelemassa hänen kanssaan pari kuukautta ja noin seitsemännellä käynnillä ilmoitin olevani kunnossa, enkä enää kokenut tarvitsevani keskusteluapua. Tästä muutaman kuukauden päästä piristin itseäni mm. neljän viikon mehudieetillä, joka oikeasti toimikin, mutta jälleen vain hetkellisesti. Pian tästä kävin jälleen päivittämässä lisäravinnesysteemini funkkarini luona, mutta aina väsymys vain hiipi takaisin.
2016 syksyllä pyysin terveyskeskuslääkäriltäni jälleen mahdollisuutta keskusteluavulle erään pysäyttävän paniikkikohtauksen jälkeen. Koska lääkärikäynnistä sairaanhoitajan tapaamiseen kului jokunen viikko, olin ensimmäiselle tapaamiselleni menossa jälleen mieli muuttuneena. Kerroin hoitajalle innoissani mehudieetistä ja siitä kuinka jälleen olin täynnä energiaa, enkä oikeastaan taidakaan tarvita tätä apua.
Tästä ei kuitenkaan mennyt kuin muutama hassu hetki, muutama hoitajan suora kysymys (joita en edes muista enää) ja löydän itseni parkumasta hoitajan edessä kuin viimeistä päivää. Tämän tapaamisen keskustelusta muistan oikeastaan ainoastaan tämä ihanan hoitajan lempeän toteamuksen:
"Ei tässä nyt taida Roosa pelkkä ruokavaliomuutos auttaa."
Voi apua miten tutun kuuloista. Eksyin blogiisi kiska itse TAAS KERRAN kamppailen järkyttävän väsymyksen kanssa. Välillä on ollut parempiakin vaiheita. Thyroxin-lääkitys minulla on ollut jo useamman vuoden, mutta lopullista ja toivottua apua elämääni se ei ole tuonut. Noin 15 vuotta muistan jo kärsineeni näistä väsymysoireista. Lukioaikana ne mielestäni starttasivat, yläaste oli vielä ok.
VastaaPoista