Be brave enough to tell your story

Moikka!

Mulla on missio.

Mä tahdon inspiroida ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin.

Elin itse parikymppiseksi saakka hyvin täyteläistä urheilijan elämää, kunnes pikkuhiljaa terveyteni alkoi rapistumaan. Nyt, 25 vuotiaana, olen heikommassa kunnossa kuin koskaan. Kehoni on niin uupunut, että joinakin päivinä sängyltä sohvalle siirtyminen on päiväni kohokohta. Itken lähes joka päivä, vailla mitään järkevää syytä. Elämästä on tullut selviytymistaistelua päivästä ja viikosta toiseen.

Mutta siihen tulee muutos. Mä olen päättänyt, että 30 vuotiaana mä olen kovemmassa kunnossa kuin koskaan! Ja siitä taipaleesta mä alan nyt kirjoittamaan julkista päiväkirjaa muutamastakin syystä:

1. Mä olen kova tyttö pohdiskelemaan asioita ja tykkään kirjoittamisesta. Kirjoittaminen auttaa mua selkiyttämään omia ajatuksiani ja jakamaan niitä eteenpäin.

2. Viime viikkoina mulla ei ole ollut energiaa kuin lähinnä nukkua ja käydä suoriutumassa työpäivästä. Kirjoittaminen on tällä hetkellä niitä harvoja juttuja, joihin mun keskittymiskyky ja energia lyhytaikaisesti riittää.

3. Haluan kaiken somessa hehkuttamisen vastapainoksi tuoda esiin realismia. Ehkä muistuttaa ihmisiä siitä, ettei kenenkään elämä oikeesti oo pelkkää ruusuilla tanssimista, vaikka siltä ulospäin näyttäiskin. Tarkoitukseni ei siis ole valittaa elämän kurjuutta, vaan kertoa rehellisesti kun on vaikeaa ja näyttää niin itselleni kuin muillekin, että kaikesta on mahdollista nousta. Kaikilla meillä on omat taistelumme käytävänämme, joista muut useimmiten eivät tiedä mitään.

4. Haluan muistaa sitten joskus ollessani taas terve, miltä tuntui olla sairas ja minkä matkan tein ollakseni taas iloinen, ja energinen oma itseni. Haluan muistaa olla kiitollinen siitä, että on energiaa elää.

5. Toivon, että tarinani antaisi jollekulle fiiliksen siitä, ettei tämä ole yksin ongelmansa kanssa. Oon itse saanut ymmärrystä omaan tilanteeseeni ja toivoa asioiden korjaantumiseen, luettuani ja kuultuani samassa tilanteessa olevien tarinoita. Uskon, ettei näistä asioista kuitenkaan koskaan kirjoiteta liikaa. Miksipä en siis kertoisi omaa stooriani?

6. Toivon, että tarinani auttaisi ymmärtämään paremmin ihmisiä, jotka ovat näkymättömästi ja/tai diagnosoimattomasti sairaita. Itselleni uupumusoireet ovat hetkittäin sammuttaneet elämänhalun kokonaan. Ne ovat muuttaneet mut ihmisenä sellaiseksi, jota en tunnista itsekseni. Pahimmalta on tuntunut se, että mua on pidetty luulosairaana ja asenneongelmaisena. Ei ole ymmärretty missä menee raja mun ja sairauden aiheuttamien oireiden välillä.

7. Toivon, että blogini lisää tietoutta siitä, mitkä asiat saattaa johtaa esim. uupumusoireisiin ja mitkä niistä tervehtymiseen, tai mieluiten tietenkin ennaltaehkäisyyn. 

Tästä se nyt lähtee. Matka kohti iloa, energiaa ja parempaa oloa!

Tervetuloa mukaan! :)